Leevillä koitti hepuleiden hepuli, kun se pääsi eilen moikkaamaan työpaikkani pikkujouluihin työkavereitani. Leevi juoksi ympäriinsä ja veivasi häntäänsä puolelta toiselle, kun niin moni oli ihastunut vain hänestä ja rapsutteli korvan takaa. Malttoi herra kuitenkin hetken päästä rauhoittua ja tutkia hieman ympäristöäkin. Kotiin päästyämme oltiin niin poikki, että nukkumaanhan sitä sitten mentiin. Yöllä sitten heräsinkin mukavasti siihen, että joku nuoli silmiäni. Saatuani silmät auki selvisi Leevi nuoleskelijaksi ja olisi ollut todella innokas vielä jatkamaan.

Aamulla lähtiessäni molempien koirien kanssa aamulenkille törmättiin heti kotiovella kulkurikissaan, jolla oli epätoivoinen hiirijahti meneillään. Peppihän pisti tunnettuun tyyliinsä kauhean itkukohtauksen päälle "tuonne on pakko päästä mukaan, yhyyyyyy". Leevi intoutui Pepin laulukonsertista niin, että hyppi paikallaan kuin mikäkin kenguru ja yritti räpiköidä isosiskon tapaan kissan luo, vaikka ei tajunnutkaan, mikä siellä nyt oli niin kiinnostavaa. Ajattelin naapuriraukkoja ja sulloin innokkaan neitosen takaisin sisälle ja menin Leevin kanssa avustamaan kissan pois ajotieltä. Aamulenkki sai erilaisen alun, mutta pääsimme kuin pääsimmekin lopulta jatkamaan lenkkiä ilman ihanaisia kissoja.