Tänään lähdettiinkin heti aamusta mökille ajamaan. Ennen lähtöä Leevi kyllä säikäytti meidät saamalla jonkinlaisen röhkimiskohtauksen. Peppi oli huolissaan veikasta ja niin kyllä minäkin. Onneksi Leevi palasi melko pian omaksi itsekseen. Toinen kummallisuus oli ettei herra meinannut syödä aamuruokaansa vaan tuijotteli sitä lähes 10 minuuttia ennenkuin kiinnostui pistämään ruoan suuhunsa.

Ajomatkalla mökille Leevi jatkoi vielä kummallisuuksiaan ja läähätti koko matkan. Löysäsin jo turvavöitä ja mietin kuumeisesti mikähän poitsulla mahtoi olla, mutta kun mökin pihaan päästiin ja ovi avattiin mistään oireista ei ollut enää tietoakaan. Leevi kirmasi pihalla kuin aropupu ja Peppi kiljui perässä, kun oma vauhti ei riittänyt. Sää ei ihan suosinut mökkeilyä tai tarkemminkin ulkoilua. Pikku pakkasen lisänä ollut melkoinen tuuli sai kyllä mukavasti sormet ja muut paikat jäätymään aika nopeasti. Välillä näytti, että tuulen puuska olisi voinut viedä Leevin mukanaan.

Leevin lempimökkinaapurikin nähtiin, mutta herran harmiksi vain ikkunasta. Leevi piti ihan hassua örinä-ääntä koko sen ajan, kun mies oli näköpiirissä ja voin vain kuvitella, miten poitsu olisi taas kadonnut näkymättömiin, jos olisi ulos päässyt.

Leevin viime kerralla keksimää palloiluakin saatiin taas seurata, kun otettiin kotoa mukaan boomerpallo. Leevi päätti, että palloa pitää komentaa hurjalla örinällä ja jos se ei auta, niin sitten haukkua pallolle todella kovaa.

Iltapäivällä meillä oli kaksi todella väsynyttä karvakuonoa, joita ei olisi herättynyt edes maanjäristys.

Lopuksi alkoikin kunnon lumipyry ja koirat meinasivat muuttua lumiukoiksi.