Saimme harjoitella tulevaa uuttavuotta varten jo lauantaista lähtien, kun ilotulitteita alettiin myymään. Kumpikaan koirista ei välittänyt pamauksista, jotka alkuun tulivat tuolta Koivukylän alueelta. Tiistaiyönä saatiin kokea jonkun ihastuttavan naapurin ennenaikainen uusivuosi, mutta meillä koirulit vain nukkuivat rauhassa.

Uudenvuodenaattona suunnattiin pidemmälle lenkille jo ennen viittä, ja vaikka oltiinkin aikaisessa, pommeja sateli aivan tauotta. Kuuden jälkeen alkoi sitten kunnon tulitus. Vain jotkut lähellä pamahtavat pommit saivat Leevin haukkumaan ovelle, mutta muuten molemmat koirulit olivat ihan rauhassa. Aloin kyllä epäillä, että haukkuiko Leevi edes pommeile, kun lähempänä kello kahdeksaa huomasin ulos laittamamme ulkotulen lähteneen pitkäkyntisten matkaan. Joku nokkela oli luultavimmin tarvinnut ilotulitteilleen sytyttimen ja napannut meidän ulko-oven edestä sellaisen sitten itselleen. No lopettipa Leevikin sitten vahtihaukkumisensa ja rauhoittui nukkumaan Pepin kanssa. Kellon lyödessä kaksitoista molemmat koirat vetelivät sikeitä sängyssä ja pamaukset eivät tuntuneet niitä häiritsevän eli saatiin isännän kanssa seurata vuoden vaihtumista ikkunasta.

Tänä aamuna kun käytiin lenkillä oli kaikkialla paljon rakettiroskaa, jotkut ahkerat olivat jo siivoilemassa. Kohdattiin myös lenkillä koiran ulkoiluttaja, johon en toivo enää törmääväni. Ymmärrän kyllä jos koirat ovat vapaana ja muita ohittaessa koira otetaan käskyn alle, mutta tässä tilanteessa omistaja vain heitteli keppiä koiralleen, joka taas säntäili ihan minne vain. Huomauttaessani kauniisti, että olisi muita ulkoilijoita kohtaan reilua ottaa koira käskyn alle naikkonen vain yltyi kepin heittelyssään. Alkoi kyllä niin ottaa päähän, että saattoi suusta päästä pari valittua sanaa. Harmittaa, kun Peppi osaa ohittaa muut koirat kontaktissa hienosti, mutta kokee uhaksi juuri vapaana juoksevat koirat, jos itse on kytkettynä ja tämä kaksikko tuli vielä melkein iholle, grrrr...