Tänään lähdettiin heti aamusta valloittamaan toista kertaa Vuosaaren huippu. Peppi hangoitteli vastaan autoon menossa. Nykyään melkein aina tulee jo reippaasti auton viereen, vaikka joudunkin sen joka kerta nostamaan autoon. Tänään pisti jarrut päälle jo paljon ennen autoa ja istua kökötti siinä niin, että jouduin sen hakemaan ja kantamaan autoon. Milloinkohan tuo nauttisi tai olisi ihan vain välittämättä koko autoilusta?

Vuosaaren huippua lähestyessämme Leevi pisti takapenkilllä kunnon kuorokonsertin pystyyn. Kuulostaa kuin meilllä olisi takapenkki täynnä pieniä paviaaneja, mutta siellä onkin vain yksi mittelipoika Leevi. Ohikulkeva mummelikin jäi katselemaan äänen perään, muttei onneksi älynnyt sen tulevan meidän autosta.

Sää oli aivan mahtava huipun valloitukseen ja koirat olivat innoissaan päästessään taas muualle lenkkeilemään. Saimme olla ihan omassa rauhassamme huipulla ja kiipesimmekin ihan ylös asti katselemaan näköaloja. Peppi joka pelkää kaikkea ihmisen muovaamaa HYPPELI isoilla kivillä ja voitte vain kuvitella meidän ilmeitä avon kanssa, kun seurasimme sitä vierestä. Jonkun ajan kuluttua huipulle alkoi tulla muitakin ja Leevi aloitti taas innokkaan paviaaniääntelynsä. Muut ihmiset saivat hieman ihmeteltävää, olisiko Vuosaaren huipulle tuotu ihan oikeita paviaaneja temmeltämään ihmisten iloksi? Harmikseen saivat huomata, että se oli vain meidän karvainen kakara. Kotiinpaluun aika koitti ja lähdettiin huipulta kierrellen eri polkuja alas. Pakko tuonne on mennä taas piakkoin, on niin mahtava paikka näköaloineen ja luontoineen.

Näkymät huipulta

Lisää...

Peppi kivellä

Suippokorva

Etsi kuvasta paviaani