Kiireinen viikko takana ja tässä siitä pieni kooste. Lauantaisen mökkireissun jälkeen heräsimme sunnuntaiaamuun melko ripulisissa tunnelmissa. Leevi oli melko levoton ja pian aamulenkille päästyämme herra vähän kyykkäsi ja kakka lensi ihan vetenä kuin vesisuihku. Kerta eikä kaksi riittänyt vaan Leevi ripuloi pari päivää putkeen ja oli todella onnettoman oloinen. Pelkkä ripuli ei tietenkään riittänyt vaan lisäksi maanantaina herra satutti työpäivän aikana takajalkansa ja linkkasi sillä vielä seuraavana aamunakin. Lenkkeilyt jätettiin väliin pariksi päiväksi ja niin jalka vain parani. Pikkuisesta oli kyllä suunnaton huoli, kun töissäkin meni pidempään työkavereiden sairastuttua.

Torstaina saatiin vieraaksemme isäni, joka joutui tulemaan korjaamaan tekemäni putkiviritykset. Lähdin vain puhdistamaan hajulukkoa ja se ei ollutkaan samanlainen kuin yleensä. Purin sitten hieman enemmän, enkä enää onnistunut putkia liittämään yhteen. Onneksi isä pääsi jo seuraavana päivänä apuun ja viettikin koirien kanssa aikaansa minun ollessa sillä aikaa jumpassa. Koirilla oli mukavaa ja seurasivatkin ihan isässäni kiinni putkien putsausta.

Meidän pian 2-vuotias näkee taas kaikkialla mörköjä. Perjantaina piti haukkua pelloilla oleville valkoisille suurille aaveille, jotka vain pysyivät paikallaan. Peppi seurasi tapahtumaa vierestä ja ihmetteli, mitä tässä taas touhutaan pelkkiä heinäpaalejahan nuo ovat. Tänä aamuna lenkillä sain kunnon herätyksen, kun herra päätti alkaa haukkua bussipysäkin valomainokselle, jossa nyt sattui olemaan ihmisen hahmo. Tuollaisia valotauluja ollaan kyllä aiemminkin nähty ja tuo sama kuvakin ohitettu, mutta eipä ole ennen tällaista reaktiota poitsu saanut aikaan. Herrasta on saanut olla kyllä ylpeä muulloin, kun ollaan ohituksissa onnistuttu melko usein ja pimeällä ei enää mitkään raksahdukset tai yllättäen puskista tulevat ihmiset saa aikaan haukahduksia. Kai se on vain niin, että pitäähän sitä välillä omistaja palauttaa maan pinnalle...