Miten voi koirasta lähteä näin paljon karvaa?! Vastahan tuolla pikkuleijonalla oli karvanlähtö ja taas joka paikassa on karvaa. Ei siinä vielä mitään, mutta kun isompi luovuttaa jatkuvasti karvaa niin tuntuu, että kotiin tukehtuu. No ehkä tässä kohta kasvatetaan kunnon turkit ja pidetään ne sitten sinne kesään asti. Toivossa on hyvä elää :) 

Kävin keskiviikkona yksin moikkaamassa porukoita ja voi, että ne pikkuiset kisulit olivat suloisia ja reippaita. Ne tulivat syliin ja viereen hakemaan rapsutuksia. Ihan iskee kissakuume, kun niitä seuraa. Hauskoja veijareita ja Manu jopa röyhkeänä kävi mun lautasen nuolemassa ruokailun jälkeen ja odotti saavansa vielä lisää sen jälkeen. Eilen käytiin sitten koko porukka kylässä ja kisulit olivat makkarissa vierailun ajan. Leevi pääsi kuitenkin silmäkkäin Manun kanssa, kun äiti kävi makkarissa. Leevi siinä sitten tuijotti kaveria ja toinen tuijotti takaisin, kunnes Manu päätti hieman sähistä Leevin vain jatkaessa tuijottamista. Äidin laitettua ovi kiinni, jäi Leevi makaamaan oven luo, ja niin teki myös Manu. Siinä ne sitten oleilivat oven molemmin puolin tyytyväisinä. Peppi loikoili sohvalla ja kävi välillä tutkimassa parveketta. Alakerran koiran taisi pariin kertaan havaita ja siinä riittikin mielenkiintoa.