Tänään koitti Pepin rokotuspäivä. Neiti havaitsi heti autosta päästyään, että minne oltiin tultu ja pisti stopin. Viimeksi kyseisessä paikassa käydessämme neiti nimittäin leikattiin. Kannoin sitten tuon vajaan 20 kiloisen möhkäleen sisälle odotushuoneeseen, jossa neiti lähes hyperventiloi. Pidin Peppiä aluksi sylissä, mutta sitten kun tärinä hieman laantui laskin neidin lattialle, jossa se yritti työntää päätään piiloon jalkoihini. Onneksi odotushetki oli melko lyhyt ja päästiin toimenpidehuoneeseen tutkimaan nurkkia. Pöydällä oltiin nätisti ja rokotusta ei edes huomattu. Toinen on kyllä niin paniikissa lekurissa, mutta onneksi antaa lääkärin tehdä ihan mitä vain. Voi sitä iloa, kun ulos päästiin ja mentiin läheiselle aukiolle lumelle telmimään. Neiti pyöri ja hyöri lumessa vaikka miten päin ja nousipa siinä häntä ja korvatkin jo ylös :)