Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä herättiin koko sakki tunnin välein siihen, että Peppi oksensi pitkin makuuhuonetta. Oksennuksia siivotessa menikin sitten se yö. Aamulla harmitti kovasti lähteä töihin, kun oikein näki miten paha olo neidillä oli. Töistä palatessa asunnossa odotti onneton neiti ja useat oksennukset pitkin portaikkoa sekä keittiötä. Asunnossa leijaileva haju oli todella kuvottava. Ilta menikin lisäoksennuksia siivotessa ja neitiä hoivatessa. Seuraavana yönä herättiin enää neljä kertaa siivoamaan oksennuksia ja nyt oli myös Leevi yhtynyt menoon mukaan. Aamulla herätessä tuntui kyllä siltä, että nukkuminen oli jäänyt todella vähälle. Töistä palatessa mietin jo miten pahassa kunnossa Peppi olisi ja millainen asunto olisi vastassa. Oksennuksia ei kuitenkaan enää löytynyt, Leevi oli pirteänä ovella vastassa ja neitikin oli jo ihan omassa elementissään häntä heiluen. Miten iloinen siitä voikaan olla, että koirat voivat hyvin...

Tänään herättiinkin aamulla jo viideltä, kun edessä oli hoitopäivä Espoossa isäni hoivissa. Huoltomiehet olivat tulossa käymään asunnoissa ja aikataulujen yhteensovittamisen vaikeuden johdosta päätettiin koirulit viedä muualle työpäivän ajaksi. Kyllä automatka heti aamusta yllätti molemmat karvakuonot ja mikä hauskuus selvisikään, kun kaarrettiin vanhempien kerrostalon pihaan. Molemmat osapuolet näyttivät olevan iloissaan järjestelystä ja hyvillä mielin lähdettiin töihin. Iltapäivällä töistä tullessa jäinkin koiruleiden kanssa vielä muutamaksi tunniksi porukoille kylään ja tavattiin taas Pepin ihastus eli veljeni tyttöystävänsä kanssa, kun tulivat myös kyläilemään.