Jouluaattoa vietimme Espoossa porukoilla. Isän kanssa kävimme keskiviikkona Ikeasta ostamassa pari turvaporttia ja nyt saivat kisulit ja koirulit olla silmäkkäin. Peppi ei kiinnittänyt huomiota kissojen huoneeseen, vaan oli rakastuneena taas veljeni seurassa. Veljeni syliin pääseminen taisi olla lopulta Pepin paras joululahja. Leevi vahtasi vierailun ajan huonetta ja kun kissat liikahtivat vähänkin, niin se ei jäänyt pojalta huomaamatta. Isä oli käynyt ostamassa koirille herkkuluut, jotka kaksikko kyllä tuhosi alta aikayksikön. Olohuoneen maton syövereistä yritettiin sitten etsiä lisää herkkuja ja kun niitä ei löytynyt, yritettiin keittiön pöydän alla kalastella kinkun paloja. Leevin mielestä vanhempien luokse oli tullut jokin uusi hirviö. Joulupukkikoristetta nimittäin piti vähän haukkua ja lopulta hieman jopa haistella. Todettuaan sen vaarattomaksi, saatettiin rentoutua ja nauttia vähän kissojen leluista.

Tänään mentiin sitten porukoitten kanssa Mäntsälään tädin perhettä tapaamaan. Leevi pääsi mukaan tapaamaan uutta tulokasta Nekkua ja tietenkin vanhaa tuttua Eppua. Leevihän taas rakastui suunapäänä Nekkuun, pieneen perhoskoiran pentuun, ja antoi toisen hyppiä vaikka miten päin päälle. Jossakin vaiheessa tuo meidän suuri herra alkoi sitten äristä Epulle, joka ei ymmärtänyt yhtään kaverin käytöstä. Mustasukkaisuutta, kolmiodraamaa, hajujen sekoittamaa käytöstä? Mitä lienee, mutta kun lopulta Leevi ymmärsi kyseessä olevan tuttu kaveri ja alkoi kutsua Eppua leikkiin, niin eihän toinen enää halunnut. Leevin kanssa pidetään nyt pieni kehityskeskustelu ja toivotaan, että ensi kerralla herra osaa käyttäytyä nätimmin.