Täällä emäntä jakaantui 25.6. ja perheemme kasvoi tyttövauvalla. Leevi oli ihan pulassa sairaalassa ollessani ja herra odotti minua ulko-ovella joka päivä. Pettymys oli hirveä, kun vain isäntä sieltä saapui päivästä toiseen. Sairaalasta palatessani koirat olivat ihan innoissaan, mutta kun Leevi tajusi mukana olevan myös vauvan niin siihen loppui into. Herra vältteli minua viikon verran ja väisteli kosketustani, mutta isännän kanssa olikin sitten todella hyvä kaveri. Onneksi Leevi on anteeksiantava ja on jo oma itsensä. Peppi ihastui vauvaan heti ja tuleekin kertomaan minulle jos vauva itkee. Vessan ovenkin osaa neiti avata, jos vauva itkee vessareissuni aikana ja isännän avuksi tulee minua monesti hakemaan :)

Jalkavaivaa Leevillä kumminkin nyt on. Noin kuukausi sitten herran toiseen jalkaan puri luultavasti jokin ötökkä ja sitä sitten järsittiin kielloista huolimatta niin paljon, että karvat lähti ja iho rikkoontui. Jalka alkoi olla jo parempi, mutta sitten viime viikolla alkoi taas jalan järsiminen. Vein perjantaina herran eläinlääkäriin ja saatiin potilaalle antibioottikuuri. Nyt seuraillaan meneekö järsiminen ohi vai käydäänkö tutkituttamassa, ettei jalassa ole vain kipuja. Lääkärireissusta Leevi tykkäsi kovasti, koko odotushuoneen lattia nuoleskeltiin ja ihanaan laivakoiranarttuun ihastuttiin. Lääkärin käsittelyssä oltiin oikein nätisti, eikä karvojen ajelustakaan välitetty ollenkaan.

Ei Peppikään ole ihan ongelmitta selvinnyt. Neitiäkin puri joku ötökkä silmäluomeen, joka turposikin pariksi päivää. Onneksi suolalios auttoi nopeasti ja neiti oli taas kunnossa. Vaikeinta oli pitää pikkutohtori Leevi irti toisen silmästä.