Leevin täytettyä vuoden on ilmennyt pojassa taas mörköiän merkkejä. Ihan tututkin asiat saattavat jonakin päivänä olla todella pelottavia ja niille pitää murista ja haukkua. Haukun kohteiksi ovat joutuneet roskapöntöt, suuremmat kivet, pensaat, pihakoristeet jne. Viimeksi tällaista haukkumista oli Leevin ollessa puolivuotias. Mahtavinta on kyllä lenkkeillä Leevin kanssa pimeällä, kun ei itse näe onko puskassa oikeasti joku.

Muutenkin Leevi on tullut siihen ikään, että on alkanut kokeilemaan ja välillä tuntuu, että korvat ovat täysin kadonneet. Lenkeillä yritetään lipittää toisten pissoja ja merkkailla ihan joka paikkaan. Eli meillä elelee tuollainen ihana murkkuikäinen pojankoltiainen <3