Pakko näin alkuun todeta, että on hieman kyllä kirjoittaminen jäänyt kaiken arjen keskellä. Tuo meidän kaksijalkainen vauhdittaa päiviä sen verran, ettei koneella oloon oikein irtoa sellaista hetkeä, että jotain järkevää sanottavaa ehtisi kirjoittaa. Mieluummin sitten lukee esimerkiksi muiden blogeja. Harmillisesti kaikki kuvat kirjoituksista vuoden 2009 jälkeen ovat kadonneet sivustolla tapahtuneen katkoksen takia. No pitää yrittää lisäillä jossakin vaiheessa uusia kuvia tänne.

Koirien kanssa ollaan välillä tehty keskustalenkkejä ja niistä molemmat tykkäävät kovasti. Molemmat jopa käyttäytyvät yhdessä ollessaankin todella upeasti tuolla ihmisten ja eläinten keskuudessa. Tuo ihmislapsonen ei vaan enää haluaisi niin pitkillä matkoilla istua rattaissa ja nauttia maisemista vaan kävellä itse ja sitä vauhtiahan me ei päästäisi koskaan minnekään.

Leevin kanssa käytiin heinäkuussa koiranäyttelyssä täällä Mäntsälässä turisteina ihmettelemässä muita koiria ja hauskaa oli. Muuten ei kyllä olla eksytty näyttelyihin tai edes kehiin, mutta ehkä tässä jossakin vaiheessa sekin on taas ajankohtaista. Huomenna ollaan vuoden tauon jälkeen menossa koirahierojalle. Katsellaan onko herralla jumeja ja saadaan lihakset kuntoon. Harmillisesti herrasta lähtee taas aivan järkyttävät määrät karvaa.

Pepistä on tullut meidän likan paras kaveri ja monesti ovat sohvalla tai lattialla päät vastakkain. Ruokatahrat Peppi siivoaa nopeasti ja ikävän makuiset ruoat karvakuono kadottaa nopeasti parempiin suihin. Onhan Peppi jo kerran saanut maistaa likan kakkaakin, kun ennätti ne potasta napostella. Vastavuoroisesti Peppi saa paljon helliä haleja ja silittelyjä päivittäin likalta. Tuntuvat kyllä nauttivan toistensa seurasta todella paljon. Leevi on edelleen aika jäämies ja päättää todella harvoin tulla likan siliteltäväksi, herkut kyllä maistuvat likan kädestä nykyään paremmin kuin hyvin.