Omistajalla oli viime yönä ajatuksina kaikki muut asiat kuin nukkuminen. Uni oli levotonta ja näin tulevasta näyttelystä kaikenlaisia unia. Aamun koittaessai tuntui, etten ollut nukkunut silmäystäkään ja vatsassa tuntui olevan miljoona perhosta. Suurin syy levottomuuteen oli, että epäilin itse mokaavani jotain, kun ensimmäistä kertaa ilman kasvattajaa olin Leevin kanssa menossa näyttelyyn. Onneksi jännitys helpotti, kun lähdettiin ajelemaan kohti Tuomarinkartanoa. 

Näyttelypaikalla Leevi oli sekaisin tyttöjen hajuista, mutta sain siihen kuitenkin onneksi ajoittain kontaktin. Treenailtiin kehän laidalla seisomista ja kävelyä sekä katseltiin kehässä esiintyviä koiruleita. Seisominen sujui hienosti, mutta kävelyyn lähtiessä nenä löysi nurmikon ja hajut. Onneksi pieniä onnistumisia kuitenkin tuli kävelyssäkin.

Vihdoin meidän vuoro tuli ja päästiin tositoimiin. Leevi sai paljon kehuja tuomarilta, mutta en ollut uskoa, kun käteen tarjottiin vaaleanpunaista nauhaa. Vielä yllättyneempi olin, kun Leevi sai sertin. Pitää kyllä tässä välissä kiittää mitteli-ihmisiä, jotka opastivat aloittelevaa koiranäyttelyissä kävijää. Lopulta tuomari vielä valitsi Leevin rotunsa parhaaksi. Oli siinä kyllä ihmeteltävää kerrakseen.

Osallistuttiin vielä iltapäivällä ryhmäkehiin, mutta siellä ei menestystä tullut. Ilokseni Leevi käyttäytyi jo rauhallisemmin, kun lämmin sää ja näyttelytouhu olivat vieneet suurimmat mehut herrasta.