Töistä päästyäni suunnattiin koko kööri Espooseen porukoita moikkaamaan. Perillä törmättiin rapun ulkopuolella isääni ja talon puheenjohtajaan. Pienten tervehdyshyppelyiden saattelemana koirat saivat paljon kehuja.

Leevin kanssa käytiin Manua tervehtimässä, mutta saatiin melkoisen kylmä vastaanotto. Manu sihisi ja nosti karvansa pystyyn, kun taas Leevi otti rauhallisesti ja oli aivan hiljaa. Kyllä saa olla ylpeä meidän poitsusta. Peppiä ei laskettu tällä kertaa kissoja tapaamaan, etteivät pikkuiset ihan säikähtäisi jättiläistä. Neiti ei asiasta ottanut nokkiinsa, vaan ihan mielellään köllötteli olohuoneen lattialla auringon paisteessa.

Manu on reipastunut hurjasti ja on muuten tuollainen kesykissa jo, mutta Piki viettää vielä osittain aikaansa kaapin alla piilossa. Kissanpennut ovat jo niin kotiutuneet, että riekkuvat ympäri kämppää oman kotiväen ollessa vain paikalla ja varsinkin aamuyöstä kisulit saavat vanhemmat hereille "hauskoilla" piirileikeillään. Virtaa siis riittää, kunhan saavat olla tutussa seurassa.