Leevi päivysti päivällä olohuoneen ikkunassa ja havaitsi siellä jotain tuttua. Herran piti havaitsemastaan ilmoittaa muillekin ja aloitti päättömän juoksun sekä haukkumisen saaden siihen hölmöilyyn myös Pepin mukaan. Ulko-oven avattuani saapuivat serkkuni ja Eppu eteiseen. Päättömästi käyttäytynyt Leevi ei pystynyt rauhoittumaan ja yllytti vain neitiäkin sähläämään. Eipä siinä auttanut muu kuin siirtää Leevi hetkeksi vessaan yksinään ja Peppi pääsi rauhassa tekemään tuttavuutta Eppuun. Lähdettiin sitten samantien pitkälle lenkille Epun ja Leevin kanssa, mutta meidän herra ei meinannut ymmärtää ajatusta. Herra vahtasi Eppua ja rääkyä räksytti minkä keuhkoistaan lähti. Pitää todeta, etten ole koskaan nähnyt Leeviä tuollaisena. Meinasi huumori jossakin vaiheessa loppua, mutta onneksi edes välillä oli hiljaisia hetkiä. Lenkin loppua kohti hiljaiset hetket pitenivät ja kotiin päästyämme ne pitenivät pitenemistään. Ajoittain oli haukuttava haamuille ja haukkumisen ilosta. Anteeksi vain vieraille :D Kehityskeskustelumme Leevin kanssa oli sentään tuottanut sen, ettei pienelle Epulle tarvinnut äristä ja osattiin olla muuten nätisti. Leevi putsasi taas hartaudella Epun korvat. Peppi oli rauhallisuuden perikuva, onneksi. Neiti kävi välillä rapsutettavana ja sentään takapihalla heittäytyi jääkokkareet suussa leikkisäksi tavalliseksi itsekseen ja kutsui innokkaana Eppua leikkimään kanssaan. Pepillä näyttää olevan tapana rauhoittua oikein kunnolla, jos saamme kotiin vieraaksemme pieniä koiria ja sehän on todella hyvä asia.